Lauloi kauloi elämän laine
vaahtoa viskoi, kaarnoja kietoi
kalliorannalle roiskutellen.
Tuulin tuiversi
aalloilla uhkasi
vihojen vihmoja viuhutellen.
Jylisi, iski ja löi
salamoita.
Vastatuulessa
kiskoen soudin
huovaten, hinaten,
kuitenkin voitin.
Koivikkolehdonkin
rannalle soitin
tuohitorvella.
Enpä moiti.
Taakseni katsoen ylpeilen noista.
Eteeni katsoen yhäti toistan:
päivänhuilua kerran soitan.
- Salli Lund, 1950