Miten selvittiin pakkastalvista maaseudulla 1940-50 luvulla
[See image gallery at www.laitasaari.net] Rakennukset olivat hirsirakennuksia eivätkä kaikistellen aina kovin lämpimänpitäviä. Lämmitettiin uuneilla, jokaisessa huoneessa oli omansa. Lämmitykseen meni puuta ja aikaa useampi tunti päivässä. Asuntojen ikkunat olivat kaksinkertaisia ja niiden alaosat jäätyivät kovilla pakkasilla. Ilmojen lauhtuessa jäät sulivat ja ikkunoista valui vesi puuruuhiin, jotka oli laitettu ikkunanpokien alle.
Karjarakennuksissa ei ollut lämmitystä ja ne pysyivät lämpimänä eläinten ansiosta, riippuen eläinten määrästä. Eläinten ruokinta oli työlästä pakkasella, juomavesi loppui usein kaivosta. Silloin vesi ajettiin hevosella joesta. Saavit ja pänikät täytettiin avannolla ja siirrettiin karjarakennukseen. Heinien siirto hevosella kaukaa ulkoniityiltä oli pakko tehdä ilmalla millä hyvänsä.
Myös ihmisten ruokatalous oli oma lukunsa. Perunat haettiin kellarista lauhempina päivinä, koska kellarit olivat maakuoppia ja oljilla eristetyt. Tämä työ tehtiin tarpeen mukaan ja samalla tuotiin marjoja ja juureksia sisävarastoon. Muita ruokia oli säilötty aittaan, kuten leivät jyvien sekaan laariin. Sianlihat ja silakat olivat suolattuina saaveissa. Puolukkatynnyristä käytiin kovertamassa jäätyneitä marjoja tarpeen mukaan. Kaupassa ei juurikaan käyty kuin kahvia, sokeria ja suolaa hakemassa.
Peseytyminen vaati monenlaisia ponnistuksia erityisesti talvella. Savusaunat olivat etäällä asumuksista, eikä niitä kovilla pakkasilla voitu lämmittää joka viikko. Saunan kiukaan ja veden lämmitys kesti useampia tunteja ja pesuvesi sulatettiin usein lumesta. Saunassa ei ollut lämmintä pukuhuonetta – silloin oli kiire juosta lumessa sisälle pirttiin!
[See image gallery at www.laitasaari.net] Pyykinpesu oli aikaa ja työtä vaativa toimenpide. Pyykit pestiin joko sisällä huoneessa tai karjakeittiössä nyrkkipyykkinä. Pesukoneita ei silloin ollut. Pyykit laitettiin saaveissa vesikelkkaan ja huuhdeltiin avannolla. Arvata saa kuinka pesijän käsiä paleli! Pyykin kuivatus ulkoilmassa kesti kauan.
Asunnoissa ei ollut sisävessoja, vaan käymälät olivat pihojen perällä. Käymälässä käynti talvisaikaan kovalla pakkasella oli suoritus sekin. Käymälän alusta nousi korkeaksi torniksi, joka piti välillä kaataa.
Pitkien pakkaskausien jatkuessa rakennusten kunto oli ratkaisevaa; joissakin taloissa jätettiin osa huoneista kylmilleen polttopuiden säästämiseksi. Näin toimien selvittiin kun paremmasta ei tiedetty.
Oma tarinansa oli kun taloista loppuivat polttopuut, eläimiltä heinät ja jauhot ja kun ihmiset sairastuivat jokatalvisiin kulkutauteihin.
Pakkaspäivänä 14.1.2016 muistelivat Elsi ja Kalevi