[See image gallery at www.laitasaari.fi] Pohjolan talvi on kuolettavan kylmä ja pelottavan pimeä huolimatta aamunkoitosta etelässä ja pohjoisessa leimahtavista revontulista. Se sammuttaa tuhansia ihmishenkiä. Ken voisi laskea sen saaliin, ken luetella sen uhrit. Se mikä on heikkoa, haurasta, joutuu häviölle, kuolee ja haudataan. Tämän kaltaiseksi muodostui talvi 1922 Muhoksen Laitasaaressa, jolloin yksi sen pitkäaikaisista työntekijöistä, opettaja Inna Charlotta Lindqvist vaipui sairasvuoteelle. – Synkimmäksi muodostui tammikuun 28. paivä 1922, jolloin levisi tieto, että kyläläisten rakastama opettaja on vaipunut ikuiseen uneen herätäkseen uuden kirkkaamman päivän valjetessa.
Opettaja Inna Lindqvist oli syntyisin Etelä-Pohjanmaalta, mutta jo nuoruusvuosina vietti hän kesäaikoja sukulaisten luona Muhoksella, joka muodostuikin sittemmin hänen elämänsä varsinaiseksi työpaikaksi, ollen 3 v. Ponkilan ja vajaa 20 v. Laitasaaren koulun opettajana. Aikaisemmin hän oli lyhyemmän ajan opettajana Temmeksellä ja Limingassa.
Jyväskylän seminaarissa oli hän saanut kasvatuksen opettajatehtävään, jota hän hoiti uskollisesti, ahkerasti ja tunnollisesti kaiken aikaa, vieläpä silloinkin, kun hiipivä sairaus jo riudutti hänen voimiansa, tahtoi hän uskollisesti viimeiseen asti seistä työsarallaan. Opettaja Inna Lindqvist ei ollut ainoastaan ammattimainen tietojen hyvä jakaja, vaan hän omasi erinomaiset kasvattajan ominaisuudet. Hänen pyrkimyksenään oli kehittää oppilaistaan Jumalaa pelkääviä, ahkeria, isänmaata rakastavia ihmisiä. Heikkolahjaisimmassakin oppilaassa näki hän ihmistaimen, jota on vaalien hoidettava ja oikeaan suuntaan kehitettävä, jotta siitä kasvaisi ihminen.
Ihmisenä oli opettaja Inna Lindqvist erinomainen. Ulkonaisista puutteistaan ja vaatimattomuudestaan huolimatta oli hyvää ainesta ja raitis sydän. Hän oli sydämen ja omantunnon ihminen ja sellaisena hän kauan tulee säilymään paikkakuntalaisten mielissä.
Kaipauksen ja surun laineet vierivät korkeina Laitasaaren ylitse opettaja Inna Lindqvistin hautauspäivänä. Suurin joukoin kuin isoihin juhliin olivat kyläläiset kokoontuneet kansakoululle. Tuolla koululla on tallennettuna kirstu, missä rakastettu opettaja lepää, hän, joka on ollu tervetullut jokaiseen kotiin ja matalimpaan majaan. Itse kukin halusi kyynelten läpi luoda viimeisen katseen rakkaaseen vainajaan, jonka ääntä he eivät enää koskaan täällä maan päällä saa kuulla.
Ja kohta olivat ulkonaisetkin kasvojen piirteet kätkössä, kun kansi suljettiin ja ruuvit väännettiin kiinni sillä välin kun kokoontunut yleisö yhtyi surun liikutuksiin. Herran alttarin eteen kirkkoon vietiin hänen tomunsa viimeistä kertaa siunattavaksi.
Ellei elämää mitata sen pituuden mukaan, vaan punnitaan niillä leivisköillä, joita ihmisille on annettu, niin olemme opettaja Inna Lindqvistissä saaneet nähdä yhden niitä uskollisia ja hyviä herran palvelijoita, joista Jeesus puhuu. 1
P. A.
P.S. Kirjoittaja on todennäköisesti kolleega Paavo Ahlholm, Soljan huom. Opettaja Inna Lindqvist on haudattu Muhoksen Kirkkosaareen. Kopio muistokirjoituksesta saatu Kaarlo Keräseltä. Lue lisää Innasta Laitasaaren koulun sivulta – hänellä oli sukua kylällä ja kummisetänsä niinkin arvokas henkilö kuin ”satusetä” Sakari Topelius!