Julia Niskanen (o.s. Huovinen, s. 1914), Hilma ja Aappo Huovisen tytär, kertoi lapsuudestaan ja nuoruudestaan Helialla no 41. Muistelmat keräsi 1980-luvun lopulla tytär Ritva Marttila (o.s. Niskanen).
Hilmalle ja Aapolle syntyi 6 lasta (Eeva, Martta, Martti, Ossi, Julia ja Erkki). Martti kaatui sodassa ja hänet on haudattu Muhokselle sankarihautautaan.
Tytöillä oli opiskeluhaluja. Vanhin tytär Eeva lähti pyrkimään Tornion seminaariin naapurin tytön, Maili Kivirinnan kanssa. Junat kulkivat jo tuolloin Muhoksen ohi, ja junalla mentiin Tornioon. Eeva pääsi seminaariin, koska oli niin peräänantamaton. Tullessaan pyrkimästä Eeva lauloi: “Muista Luojaas nuoruudes“.
Marttakin alkoi miettiä, mihin lähtisi oppiin. Hän pääsi Rauman kauppakouluun ja siellä tapasi tulevan miehensä Osmo Nikan. Joululomalle Martta tuli kotiin Helialle. Martan vastatessa hiivaleipätaikinaa, tuli Osmolta kirje. Martta otti kirjeen ja sanoi vain: “Jaahah” – ja lähti kamariin lukemaan kirjettä. Mitä Osmo kirjoitti, sitä ei Martta sanonut kellekään.
Juliakin halusi opiskelemaan, mutta Hilma-äiti ei antanut nuorimmalle tytölleen lupaa lähteä opiskelemaan, vaikka isommat siskot olivat saaneet luvan. Julia ajatteli, että ei kai tästä sitten voi lähteä. Se teki hänelle pahan mielen, joka jatkui aina vanhuuteen asti katkeruutena. Olihan Julia jo lukenut oppikouluun pyrkivän opasta, ja opiskeluhaluja olisi ollut.
Ossi ja Erkki menivät ensin armeijaan ja sitten sotaan. Ossi ja Erkki tekivät talon töitä ja Erkistä tuli työmies ja siskojen lasten pidetty eno. Ossi otti hiljalleen isännän vastuut.
Sodan jälkeen Helian sisarukset elivät omaa elämäänsä perheissään, Eeva ja Paavo elivät Nivalassa ja Oulaisissa, Martta ja Osmo asuivat Oulussa ja Julia ja Vilhelmi ensin Utajärvellä ja myöhemmin Muhoksella. Ossi jäi isännöimään Helian tilaa ja Erkki pääsi voimalaitostöihin Leppiniemeen.
Kun Ossin voimat ehtyivät, talo myytiin Lappalaisille. Heljän no 41 sivun lopussa olevassa kuvassa valkoinen Helia on Huovisten jälkeiseltä ajalta.