Oulujokivarren maisemakokonaisuuteen liittyvä pihapiiri, jossa on 1850-luvulla 1 rakennettu, 1930-luvulla korotettu koristeellinen asuinrakennus, kivinavetta sekä kaksi aittaa. Mahdollisesti 1500-luvulla asutettu tila, jonka kempeleläinen Antti Juusola osti vuonna 1923. Päärakennus oli silloin matalampi ja siinä oli kaksi kuusikulmaista kuistia. Rakennusta korotettiin rakennusmestari Toivo Lipposen suunnitelmien mukaan vuonna 1933 ja samalla rakennettiin etujulkisivun frontoni sisäänvedettyine parvekkeineen sekä frontonin kohdalla olevat kaksi kuistia. Pihapiirissä on päärakennuksen lisäksi pitkä kivinavetta jonka takana on uusi asuinrakennus, talousrakennus ja pieni aitta, sekä viljelysten reunalla vanha vilja-aitta. 2
Poimintoja artikkelista joka on julkaistu Kaleva-lehdessä 27.10.1994. Lupa saatu kirjoittajalta (Marjo Oikarinen) sekä lehden tietopalvelusta (Jaana Tervaharju)
Anna-Liisa ja Paavo Pöyry kertovat Kestin tilasta. Anna-Liisa on itse syntynyt tilalla. Hänen isänsä oli ostanut Kestin Tuomas Holmalta, joka taas oli ostanut sen konkurssin tehneeltä tukkukauppiaalta. Tämä kauppias, Nousiainen oli tehnyt vararikon kun kahvilaiva oli uponnut. 3
Päärakennuksen alakerta on 1800-luvulta, yläkerran rakennutti Anna-Liisan isä vuosina 1929-30. 4 Rakennuksen pituus on 28 metriä ja leveys 8,5 metriä. Huoneita on kaikkiaan 12. Vintissä on kesähuoneita, joihin kolme muualla asuvaa lasta lapsineen lomalla majoitetaan. Kaikkia alakerran huoneitakaan ei pidetä talvella täysin lämpiminä.
Navetan pituus on peräti 40-50 metriä. Rakennus on ollut jo alunperin yllättävän nykyaikainen; siellä on lietelantasäiliöt ja jo noin sata vuotta sitten virtsa on huuhdeltu kaukaloista juoksevalla vedellä, joka on nostettu joesta tuulimyllyllä. Anna-Liisa Pöyryn lapsuudessa navetassa oli parhaimmillaan noin 30 lypsävää lehmää.
[See image gallery at www.laitasaari.fi]Kun isästä aika jätti, maat jaettiin sisaruksille seitsemään osaan. Yhdestä pojasta piti tulla Kestin tilan isäntä, mutta häntä kiinnostivat enemmän autohommat. Niinpä Anna-Liisa ja Paavo Pöyry muuttivat Rovaniemeltä Muhokselle vuonna 1950. Paavo Pöyry oli rakennusmestari ja työskenteli aluksi voimalaitoksella. Sivutoimisesti hän viljeli maata ja Anna-Liisa hoiti lehmät, joita oli silloin enimmillään 15.
Kahden työn tekeminen alkoi myöhemmin tuntua Paavo Pöyrystä ylivoimaiselta, joten hän jäi kokonaan maanviljelijäksi. Nyt Anna-Liisa ja Paavo Pöyry ovat eläkkeellä eikä navetasssa ole ollut lehmiä pariinkymmeneen vuoteen. Tällä hetkellä siellä on asustaa muutama kana ja vuohi Ilkka Pöyryn lasten iloksi.
Pihapiirissä oleva aitta lienee 1800-luvun alusta. 1860-luvun nälkävuosina aittoihin rakennettiin lautaseinät hirsien päälle, jotta nälkäänäkevät eivät ylettyneet tekemään poranterillä reikää siiloihin asti. Porausyritykset näkyvät aitan seinässä vieläkin.
Kerrotaan että Kestin tilalta on peräisin sananparsi ”Muhoksella muutkin kummat, sammakotkin sarvipäitä”. Tilan omisti kerran savolainen isäntä, joka meni heinäpellolla juomaan piimää janoonsa astiasta. 5 Hän ei tuntenut tapaa panna sammakko piimäastiaan juomaa vatkaamaan. Voi vain kuvitella hänen hämmästyksensä kun piimäinen sammakko hyppäsi kannen alta!
J.K. Mistä tämä sananparsi? Ensimmäisen kerran se mainitaan Louhi-lehden numerossa 151, joka ilmestyi 27.12.1902. Holotniekka on lainasana venäjän kielestä. Se tarkoittaa sammakkoa, joka on pantu maito- tai piimäastiaan pitämään juoma kylmänä.