Julia Niskanen (o.s. Huovinen, s. 1914), Hilma ja Aappo Huovisen tytär, kertoi lapsuudestaan ja nuoruudestaan Helialla no 41. Muistelmat keräsi 1980-luvun lopulla tytär Ritva Marttila (o.s. Niskanen). Allaolevassa kuvassa seurat Laitasaaren Tuvalla, nuorisoseuran talolla.
Helialla pidettiin uudemman suunnan lestadiolaisten seuroja syksyin ja keväisin. Ennen seuroja talossa leivottiin nisua ja pikkuleipiä ja ruokia laitettiin. Sana kulki kylällä, että Helialla on seurat. Ossi ja Erkki laittoivat laudat pirttiin penkeiksi. Pirtti täyttyi lähiseutujen asukkaista.
Päiväseuroissa oli lähiuskovat ja sukulaiset, jotka myös ruokittiin. Illalla tulivat seuroihin ei-uskovaiset. Perttusen isäntä tuli kieseillä Oulujoelta. Seuravieraiden hevoset pantiin kiinni tallin edustalle, loimet selkään ja heiniä eteen.
Saarnamies Sorsa tuli Turusta (Matti Erkinpoika Sorsa, s. 1888 Sippola). Hän oli hieno, lihava ja komia mies. Seuroissa pidettiin puheita ja rukoiltiin. Heikuran Janne-isäntä istui saarnamiehen vieressä ja saattoi jatkaa puhetta, itki ja saarnasi. Helialta mentiin seuroihin myös Heikuraan, sukulaistaloon, vaikka matkaa tuli hevosella useita kilometrejä Oulujoen jäätä pitkin.
Saarnamies jäi aina taloon yöksi ja hänelle vietiin aamulla vuoteeseen kahvi tarjottimella, valkoinen esiliina piti tarjoilijalla olla edessä. Julia-tyttö oli usein tarjoilemassa ja häntä jännitti kovin saarnamiehelle aamupalan vienti. Sorsa vietiin aina parin päivän päästä seurojen jälkeen hevosella jäätä pitkin Heikuraan, jossa seurat jatkuivat.
Julia-tyttö oli seuroissa enempi tarkkailija – hän huolehti, etteivät vain Waana tai Hämälän emäntä ruvenneet itkemään.