Kuvan lapset eivät liity tarinaan, mutta tunnistatko heitä? Klikkaa kuvaa suuremmaksi.
Isoviha oli Suuren Pohjan sodan (1700–1721) aikainen venäläisten miehitys Suomessa vuosina 1713–21. Se päättyi Uudenkaupungin rauhaan. Isoviha-nimitys on syntynyt vasta historioitsijoiden teksteissä – aikalaislähteissä siitä käytetään nimitystä venäläisen ylivallan aika. Suurta Pohjan sotaa käytiin Pohjois- ja Itä-Euroopassa. Tanska, Saksa, Puola ja Venäjä valtasivat aikaisemmissa sodissa Ruotsille menettämiään alueita. 1
Suomalaisille 1710-luku oli vihan, vainon ja venäläisen vallan aikaa. Venäläiset rosvosivat, kiduttivat, polttivat ja tappoivat ihmisjoukkoja sääliä tuntematta.
Oulun vainolaiset valloittivat Antin päivänä 30.11.1714 – siis 299 vuotta sitten.
Viralliset tilastot kertovat, että vuonna 1716 Muhokselta oli löydetty 142 ruumista, useimmat vihollisen kärventämällä surmaamia. Muhoslaisetkin joutuivat pakoilemaan vihollista metsien kätköihin kyhätyissä piilopirteissä. Oululaisista kuuluisin lienee ollut Koivu ja Tähti- sadun sankari Kristoffer Toppelius (s. 1703, k. 17.12.1760)
Koivu ja tähti -sadun historiallinen lähtökohta
Lumiaisissa on muistokivi ja koivu piilopirtin rauniokivijalan kupeessa. Muistokivi on pystytetty vuonna 1986 Muhoksen kotiseutuyhdistyksen toimesta.
Montan Lumiaisissa sijainneelle piilopirtille pakeni Sakari Topeliuksen isoisän isä Kristoffer Toppelius, yhdessä Maria-äitinsä ja siskojensa kanssa.
Näiltä tantereilta satu on ammentanut alkuvoimansa. Sana satu on epätarkka, sillä kertomus pohjautuu ainakin osittain tosiasioihin. Venäläiset kasakat ryöstivät Kristofferin, äidin silmien edessä. Taiteilijan vapautta satusetä käytti siinä, että Kristofferin kanssa Inkerinmaalle ryöstetty tyttö ei ollut hänen siskonsa, vaan perimätiedon mukaan pikkutyttö Briitta Keräinen Muhoksen Laitasaaresta. Tätä perimätietoa ei tosin arkistolähteet aukottomasti vahvista, mutta hyvinkin tyttö saattoi olla talosta Kopsa no 42 eli Keränen – onhan se melko lähellä Lumiaista.
” Elettiin isonvihan kauhujen aikaa 1714. Oulussa tullinhoitaja Mikael Toppelius kiirehti tavaroitaan kokoon ja valmisti perhettä pakomatkalle. Viholliskasakat kuitenkin yllättivät ja perhe hajosi rynnätessään karkuun. Isä suuntasi Ruotsiin ja Maria-äiti kahden lapsen kanssa Muhokselle piilotorppaan. Metsä antoi riistaa ja vielä silloin Lumiaisten järvestä sai kalaa.
Kristoffer-poika joutui käsittämättömiin kohtalon pyörteisiin. Venäläiset kasakkaratsut osuivat piilopirtille ja veivät 11-vuotiaan pojan mennessään äidin nähden. Poika myytiin Inkerinmaalle tsaari Pietari Suuren tuttavapajarille. Perhe oli hyvä ja armelias Kristofferille. Hän sai aloittaa koulunkäynnin ja musikaaliselle lapselle annettiin soitto-opetusta. Hänen kerrotaan vielä vanhanakin muistelleen tsaarin kannustavia sanoja.
Eräänä päivänä Kristofferiä ei nähtykään koulussa. Koti-ikävässä yhdessä toisten suomalaisten kanssa alkoi suunniteltu pako. Päivisin piti piileksiä metsiköissä, mutta öisin taivallettiin aina vain samaan auringonlaskun suuntaan. Poika pääsi kuin pääsikin Suomeen, johonkin merenrantakaupunkiin, ehkä Porvooseen, mutta tänne vihollisten miehittämälle maalle ei ollut vielä jäämistä. Roslagin aluksen laivuri otti pakolaislapsen ja niin matkattiin Ruotsiin.
Tarina jatkuu merkillisellä tavalla. Kristoffer jäi Tukholmassa laivasta. Lähettyvillä oli naisia pyykinpesussa. Eräs näistä joutui tekemisiin pojan kanssa ja suomeksi tiedusteli tämän kotipaikkaa. Kuultuaan pojan olevan Oulusta nainen heittäytyi hänen kaulaansa. Äiti-Maria tunnisti lapsensa. Hän oli joutunut lähtemään Muhokselta ja hakemaan turvaa monien muiden tavoin Ruotsista.
Sodan jälkeen äiti ja poika palasivat Ouluun ja Kristofferista tuli tullinhoitaja. Suku jatkui. Kristofferin pojasta Mikaelista kehittyi Pohjois-Suomen puukirkkoihin lukuisia seinä- ja alttarimaalauksia luonut taiteilija. Mikaelin poika Zacharias Topelius toimi piirilääkärinä Uudessakaarlepyyssä ja keräsi vienankarjalaista kansanrunoutta jo ennen Elias Lönnrotia. Tähän perheeseen syntyi vuonna 1818 Kuddnäsin kartanossa Sakari Topelius, yhteiskunnallinen vaikuttaja, tiedemies, kansalliskirjailija sekä satujen ja kertomusten loistava seppä. ” 2
Koivu ja Tähti
Te etsitte koivua. Se merkitsi isänmaatanne.
Niin, isänmaa olkoon työnne ja rakkautenne
päämäärä koko elinaikananne!
Te etsitte tähteä. Se merkitsi iäistä elämää.
Olkoon se valonanne koko elämänne ajan.
-Sakari Topelius
P.S. Lue myös Raimo Rannan artikkeli Isovihan lapsivangit Laitasaaressa. Katso Topelius-aiheisia kuvia täältä (sivun voi vaihtaa suomenkieliseksi jos näkyy ruotsiksi). Mikael Toppelius oli Muhoksen kirkkomaalarin Emanuel Granbergin oppi-isä ja vieraili todennäköisesti usein myös sukutalossaan Hakkarilassa no 25.