Oma maa mansikka, muu maa mustikka! Näin tutusti alkaa Suomen ensimmäisen taiderunoilijan Samuli Kustaa Berghin runo ”Oma maa”.
Samuel Gustaf Bergh (s. 2.12.1803 Oulu, k. 48-vuotiaana reumatismiin 5.7.1852 Halikko, haudattiin Ouluun 11.7.), kirjailijanimeltään Kallio ja suomalaisittain Samuli Kustaa Bergh, oli suomalainen runoilija. Hänen tuotantonsa jäi suppeaksi, mutta erityisesti runot ”Ystävälleni”, ”Sirkka” ja ”Oma maa” ovat tulleet tunnetuiksi. Berghiä pidetään yhtenä 1800-luvun tärkeimmistä lyyrikoista.
Samuel syntyi Oulussa varakkaaseen perheeseen. Isä Samuel Wilhelm Johaninpoika Bergh (s. 21.4.1750 Liminka, k. 59-vuotiaana keltakuumeeseen 7.3.1810 Oulu) oli kauppias ja laivanvarustaja. Äiti, Limingan kappalaisen tytär Anna Margareta Arvidintytär Mennander (s. 2.1.1773 Kalajoki, k. 32-vuotiaana keuhkotautiin 16.12.1805 Oulu), oli miestään paljon nuorempi ja tämän kolmas vaimo. Molemmat vanhemmat kuolivat, kun Samuel oli vielä lapsi. Runsaan perinnön ansiosta hän saattoi kuitenkin käydä koulua itseään paljon vanhemman veljen holhouksessa. 1 2
Samuel kävi Oulun triviaalikoulun ja tuli ylioppilaaksi 5.10.1822, yhdessä J. L. Runebergin ja J. V. Snellmanin kanssa. Samana vuonna sattuneen Oulun kaupungin palon vuoksi hän siirtyi opiskelemaan Turun akatemiaan ja myöhemmin Helsingin yliopistoon klassista filologiaa ja juridiikkaa. Lakitieteen kandidaatiksi hän valmistui vuonna 1830 ja työskenteli Vaasan hovioikeuden auskultanttina. Hän joutui kuitenkin luopumaan työstään pahenevan silmäsairautensa vuoksi jo parin vuoden kuluttua.
[See image gallery at www.laitasaari.fi]Pohjois-Pohjanmaan maakuntaliiton vuosikirjassa 1934 Hannes Heikkinen kirjoittaa runoilija Samuli Kustaa Berghin eli Kallion runoudesta ja elämän vaiheista. Tekstin alaviitteessä on toimituskunnan lisäys:
Hänen tiedetään sokeaksi tultuaan, kaikesta päättäen 1840-luvun alkupuolella, asustaneen Muhoksella Viskaalin (Koistilan) talossa Oulun läänin maaviskaalin Olof Wallinin perheessä toimien nuoren Olai Wallinin lukujen ohjaajana.
Olai W., josta sittemmin tuli Jyväskylän seminaarin lehtori, oli myöhemmin oppilailleen kertoillut innostuneena lapsuudenaikansa kotiopettajasta antaen hänestä varsin myötätuntoisen henkilökuvan.
Niinpä Berghin musikaalisia lahjoja kuvatakseen W. oli kertonut, kuinka hän oli sokealle opettajalleen usein joutohetkinä lukenut sävelmien nuotteja ja kuinka Bergh yhden lukemisen jälkeen oli kyennyt soittamaan virheettömästi vaikeimmankin sävellyksen. 3
Samuli Kustaa Bergh oli viskaali Wallinin vaimon Sophia Kranck-Wallinin veljen Joseph Kranckin vaimon Sara Agata Berghin serkku. Ilmeisesti ainakin runo ”Sirkka” on kirjoitettu Muhoksella – se on julkaistu Oulun Wiikko-Sanomia -lehdessä 15.2.1840 ja se on myös sävelletty.
Sirkka lauloi lystiksensä,
Oman intonsa iloja,
Huviksensa hyräeli,
Mättähällä mesisellä,
Simakukkien kerralla.Päivä paistoi. Nurmen nunnut,
Kukat kullaset, keolla,
Kattelivat, kuuntelivat
Kun hän laulella liritti.”Mitä laulat laiska roisto,
Hullutuksia hyräilet?
Teehän työtä; eihän vatta
Täyvy tyhjistä loruista;
Raipat selkään semmosille,”
Toru muuan muurahainen,
Ylen itara itikka,
Sirkan syytöntä iloa.Sirkka laulo lystiksensä,
Oman intonsa ilossa,
Huviksensa hyräeli,
Mättähältä mesisellä,
Simakukkien keralla. 4
Silmäsairaus sokeutti Berghin lopullisesti, ja perintörahat hupenivat turhiin parannusmatkoihin. Sokeuduttuaan Bergh hankki elantonsa kotiopettajana Oulussa, Muhoksella, Urjalassa ja Halikossa, jossa hän kuoli 1852 elettyään 20 vuotta sokeutuneena. Berghin runoutta arvostettiin jo 1800-luvulla, ja erityisesti 1900-luvun alussa hän nousi merkittäväksi lyyrikoksi, osaksi runojensa isänmaallisen sävyn ansiosta. 5 6 7 8