[See image gallery at www.laitasaari.fi] Kuvan lapset eivät liity tarinaan, mutta tunnistatko heitä?
-Siinä sitä nyt ollaan, sanoi mies, jolla on paljon lapsia. Häntä olisi naurattanut, jos hän olisi vielä osannut nauraa, mutta hän ei jaksanut edes hymyillä. Hän oli vuosikymmeniä sitten unohtanut sen taidon.
Mies, jolla on paljon lapsia, muisti niin elävästi sen entisen ”hyvän ajan”, jolloin yleinen mielipide vaati, ettei saanut olla paljon lapsia. Ja hänellä niitä kuitenkin sattui olemaan. Ja siitä tuli hänelle kaikenlaista ikävyyttä, ja – häpeää. Entiset hyvät ystävät hylkäsivät hänet, kun heidän hyvät neuvonsa eivät vähääkään olleet auttaneet.
Hyvät ystävät olivat ensin niin kuin leikin varjolla vihjailleet, että eiköhän olisi aika jo vähän niin kuin säännöstellä, mutta kun se ei vähääkään auttanut, ottivat he kerrassaan epäystävällisen äänensävyn ja sanoivat niin – sitä ei tässä oikein voi toistaakaan mitä he sanoivat. Ja kun siitäkään ei ollut mitään tulosta parempaan päin, eivät he enää sanoneet mitään, ei edes hyvää päivää.
[See image gallery at www.laitasaari.fi] Kuvan lapset eivät liity tarinaan, mutta tunnistatko heitä?
Mies, jolla on paljon lapsia, joutui tavallaan ikäänkuin eristetyksi. Häntä katsottiin paheksuvasti yleisillä paikoilla, jos hän rohkeni sinne tunkeutua. Häntä pidettiin rappeutuneena oliona, joka esimerkillään turmelee Suomen nuorison.
Mies itsekin alkoi tuntea itsenä kehnoksi kansalaiseksi, ja hänen kurttuisella otsallaan oli syvä syyllisuuden tuntu. Kun sitten näitten viattomain lapsiparkain vartuttua alkoi perheen omassa keskuudessa ilmeitä mielipiteitä, että tässä on vähän ahdasta ja perheen päämieheen alettiin kohdistaa paljonpuhuvia katseita, niin tunsi mies lopullisesti olevansa suuri syntinen, joka mielellään olisi vetäytynyt yksinäisyyteen häpeämään, ellei jonkinlainen edesvastuuntunne olisi sitonut häntä paikalleen niittämään mitä oli kylvänyt.
Ja nyt sitten ollaan siinä kun ollaan. Suomen kansa on huomattu olevan liian pieni. Mies, jolla on paljon lapsia, väittää sen aina huomanneensa. Mutta hän luonnollisesti puhuu n.s. omaan pussiinsa. Siitä on nyt sitten saatu hyvä aihe juhlapuheisiin isänmaallisen mielialan nostattamiseksi. Suomen kansa on tehtävä suureksi ja voimakkaaksi ja voittamattomaksi. Kaikki terveet äidit velvoitetaan synnyttämään paljon terveitä lapsia.
Mutta mies, jolla on nyt jo paljon lapsia, on niin lopullisesti paatunut, ettei osaa olla edes vahingoniloinen. Hän tietää, että muoti on niin vaihteleva. Palautuvat jälleen entiset rauhalliset ajat, ja uudet tuulet alkavat puhaltaa. Väsyneet suurvallat nostattavat ilmoille uusia kauniita rauhanajatuksia. Pienuus ja vaatimattomuus pääsee jälleen ihanteeksi. Olisihan rikos hyveitä kohtaan, jos jokin uneksisi suuruudesta. Mikä on suurilta silloin kielletty, niin mitä sitten pieniltä.
[See image gallery at www.laitasaari.fi] Kuvan lapsi ei liity tarinaan, mutta tunnistatko häntä?
Ja sitten vielä – mies, jolla on paljon lapsia, tietää että lapsellisuus tai lapsettomuus eivät ole mitään aatekysymyksiä. Jos jokin uhraa isänmaan hyväksi jonkin kuluneen kultasormuksen, on se vain muutamien satasten juttu, mutta se joka kasvattaa esim. puolitusinaa elinkelpoista kansalaista, saa uhrata siihen muutamia satojatuhansia, olettaen että nämä autetaan vakavasti oman leivän reunaan kiinni. Näillä rahoilla nuoripari voisi hankkia yhtä ja toista mukavuutta omaksi henkilökohtaiseksi hyväkseen.
Mies, jolla on paljon lapsia, olettaa nimittäin, että yhteiskunta ei luonnollisesti kajoa tähän juttuun, paitsi, että se saa enempi valmiste- ja tulliveroja lapsellisilta perheiltä kuin lapsettomilta. Yhteiskunnan siis kyllä sopii kannattaa tätä kaunista ajatusta, että paljon lapsia.
Saa nyt sitten nähdä seuraavassa vuodenvaihteessa, mitä rupeaa kuulumaan. Ottaako n.s. yksityisyritteliäisyys vaarin asiasta, vai tartutaanko siihen oikein mahtikeinoin.
Mies, jolla on paljon lapsia, suhtautuu tilanteeseen aivan rauhallisesti. On kerran suloista kantaa hyvää omaatuntoa.
Aku 1